Kun muut oulunenergialaiset työskentelevät konttoreissa ja voimalaitoksilla, ahkeroivat Annette Karlsen ja Eemeli Jurvakainen kesäisen auringon alla turvesoilla. Karlsen ja Jurvakainen ovat Oulun Energian tytäryhtiön, Turveruukki Oy:n kesätyöntekijöitä. He toimivat tämän kesän ajan ympäristömonitoroinnin tehtävissä, joka sisältää esimerkiksi vesien kuormituksen tarkkailua sekä työmaakierroksia alas ajetuilla turvesoilla.

”Seuraamme esimerkiksi turvetuotantoalueiden vesistöjen pH-arvoja ja sähkönjohtavuutta sekä sitä, millaista vettä alueilta pääsee luontoon”, Jurvakainen kertoo ja jatkaa: ”Otamme myös aika paljon drone-kuvia turvetuotantoalueilta ja seuraamme, miten alueet ovat alkaneet kasvittumaan jälkihoidossa.”

Turvetuotannon jälkihoidoksi kutsutaan prosessia, jossa tuotannosta luopumisen yhteydessä suota pyritään ennallistamaan. Turvetuotanto on niin kutsuttu hiipuva ala, ja myös Oulun Energia pyrkii luopumaan turpeen käytöstä vuoteen 2025 mennessä. Toista vuotta Turveruukilla kesätöissä oleva Jurvakainen on myös huomannut alan hiipumisen konkreettisesti.

”Viime vuonna soita oli vielä enemmän tuotannossa, mutta nyt niitä on viisi”, Jurvakainen kuvailee muutosta.

Sään ennakointia ja pitkiä kilometrejä

Karlsenin ja Jurvakaisen viikot koostuvat toimisto- ja maastopäivistä. Toimistopäivien aikana he suunnittelevat viikon työtehtävät, jotka he tekevät maastossa. Työn suunnittelu vaatii järjestelmällisyyttä ja oma-aloitteisuutta, ja siinä täytyy ottaa huomioon myös sääolosuhteet. Mittaustöitä ei kannata lähteä tekemään suolle kaatosateessa, sillä silloin työ muuttuu haastavammaksi, kun työtehtävissä vaadittavat varusteet kastuvat.

”Meillä on käynyt aika hyvä tuuri tänä kesänä, koska sateet ovat sattuneet yleensä automatkojen ajalle”, kertoo Jurvakainen.

”Mutta pari kertaa olemme joutuneet siirtämään reissua sään takia”, lisää Karlsen.

Maastoon he yleensä lähtevät kahdestaan, ja yhden reissun aikana he vierailevat useilla suoalueilla tekemässä mittauksia. Joskus pitkiäkin ajomatkoja suolta toiselle siivittävät parivaljakon omin sanoin ”huonot jutut ja musiikin popittaminen”.

”Välillä tuntuu, ettemme ole töissä ollenkaan, vaan lähdemme eväsretkelle luontoon”, naurahtaa Jurvakainen.  

Sen lisäksi, että ympäristömonitoroinnin kesätyössä pääsee nauttimaan luonnosta, tulee työn ohessa myös harrastettua hyötyliikuntaa. Etenkin työmaakierroksilla kävelyaskeleita tulee runsaasti, sillä kierroksen aikana alas ajettu suo kierretään tarkasti ympäri. Samalla tarkastetaan, ettei suolle ole jäänyt aumamuoveja, putkenpätkiä tai muuta roskaa.  

”Kerran laitoin huvikseni urheilukellon päälle työmaatarkastuksen aikana, ja sen mukaan kävelimme suolla melkein 14 kilometriä”, Karlsen kertoo.

Turvetuotantoalueiden prosessi tutuksi

Ensimmäistä kesäänsä Turveruukilla työskentelevä Karlsen kokee, että hänen ympäristötekniikan opinnoista on ollut hyötyä työssä. Keväällä hän kävi ympäristömonitoroinnin kurssin, jonka aikana hän oppi erilaisista mittaustavoista ja tulosten tulkinnasta. Maantiedettä opiskeleva Jurvakainen on taas hyötynyt työssään paikkatieto-ohjelmistojen tuntemuksesta.

Parivaljakon taidot siis täydentävät toisiaan, ja heistä huokuu hyvä ryhmähenki. Siitä kielii suunnistustaidoista vitsailu, sillä heidän työnjakonsa liikkumisen suhteen on se, että Jurvakainen suunnistaa kartan avulla ja Karlsen seuraa perässä.

”Annette on aina ihan hukassa”, vitsailee Jurvakainen, johon Karlsen vastaa nauraen: ”Luotan siihen, että Eemeli tietää, missä olemme.”

Vaikka molemmat ovat osaltaan suorittaneet opintoja ympäristöasioista, on turvetuotantoalueiden toiminta tullut heille kokonaan uutena asiana. Myös viranomaisten ja Turveruukin välinen yhteistyö on ollut heistä kiinnostavaa seurattavaa, sillä esimerkiksi Ely vaatii säännöllistä raportointia turvesoilta.

”Turvetuotanto ei ollut minulle mitenkään tuttu ala, joten sen kokonaisuuden ja prosessin hahmottaminen on ollut mielenkiintoista,” Karlsen kertoo.

Karlsen ja Jurvakainen kertovat pitäneensä kesätyöstään Turveruukilla. Heidän mukaansa työ on vaihtelevaa, ja sen lomassa pääsee myös nauttimaan kesästä ulkona. Tulevan vuoden hakijoille he vinkkaavat, että ympäristömonitoroinnin työssä on hyvä pitää luonnossa liikkumisesta sekä varautua siihen, että työtä tehdään kävellen.

”15 000 askelta päivässä on ihan perus askelmäärä”, Jurvakainen kuvailee.

”Se on varmaan ihan minimi”, Karlsen täsmentää.