Merikosken kalatie on kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana tehnyt arvokasta työtä kalalajien elinkierron mahdollistamisessa Oulujoella. Se on ollut merkittävä hanke, joka on tuonut mahdollisuuksia kalojen ja kalastuksen ystäville sekä tutkijoille. Kalatien lisäksi Oulun Energia istuttaa vuosittain alueelle kaloja, jotka tukevat Oulujoen kalakantoja.

Merikosken lohiportaiden matka maamerkiksi on ollut askelmia täynnä

Kalatien historia on ollut vaiherikas. Pitkän ja monivaiheisen reitin suunnittelu ja toteutus on vaatinut lukuisia yrityksiä. Oulujoki on historiallisesti tärkeä kalastusalue ja lohenpyynnillä on ollut aikoinaan huomattava merkitys Oulujokivarren maanomistajille. Vielä 1800-luvun puolivälissä lohi oli tärkeä ravinnonlähde lohisaaliiden ollessa huomattavan suuria alueen väestömäärään nähden. Vaikka lohta ei vielä tuolloin pidetty arvokalana Oulujoen maineen kalajokena loivat nousukalat, ennen kaikkea merilohi, jonka lihaa kutsuttiin ”punaiseksi kullaksi”.

Oulujoelta on vuodelta 1869 melko luotettavana pidetty tieto, että lohta olisi pyydetty – salakalastus mukaan lukien – yli 80 000 kiloa (Suurpadot – Suomen osasto r.y. 1991). Pohjanlahdelle nousevien lohien määrä alkoi kuitenkin pienentyä vuosisadan vaihteessa Itämerellä harjoitetun pyynnin seurauksena. Oulujoen lohisaaliit pienenivät jyrkästi vuonna 1899, kun saalismäärä puolittui edellisvuoden 40 000 kilosta 18 000 kiloon. Vuonna 1902 Oulujoesta nostettiin lohta enää vain 6 500 kiloa.

Vuonna 1919 pyynti lopetettiin Merikosken Raatin padolla, mikä oli osoitus lohenpyynnin merkityksen vähentymisestä. Oulujoen lohien tilanne näytti heikolta.

Oulujoen alimman vesivoimalaitoksen Merikosken rakennustyöt aloitettiin vuonna 1940. Teollistumisen myötä rakennetut vesivoimalaitokset rajasivat kalojen luonnollista vaellusta, mikä vaikutti haitallisesti niiden lisääntymiseen ja elinympäristöön. Merikosken voimalaitoksen lupapäätöksessä edellytettiin, että padonomistaja rakentaa kaksi kalatietä, toisen tulva-aukon viereen ja toisen voimalaitoksen yläkanavan alapäähän. Säännöstelypato valmistui vuonna 1941 ja tuolloin padon tulva-aukkoon tehtiin kalaporras, joka ei kuitenkaan toiminut.

Merikosken vesivoimalaitos otettiin käyttöön vuonna 1948 ja samanaikaisesti voimalaitoksen aputurpiinikanavaan rakennettiin kalahissi. Kalahissin toimintaa seurattiin vuosina 1950–1954, jolloin sen kautta nousi yhteensä 1044 kalaa. Nousevien kalojen määrä hiipui niin, että vuonna 1954 nousi enää muutama yksilö. Kalahissi poistettiinkin käytöstä 1960-luvulla.

Vuonna 1989 laadittiin yleissuunnitelma kalankululle Merikoskessa (Kuva 1). Suunnitelmaa ei toteutettu.

Kuva 1. Hervan (1989) laatiman Merikosken kalatiesuunnitelman periaatepiirros (Kaleva 1989).

Noin 10 vuotta myöhemmin, vuonna 1998 laaditussa suunnitelmassa kalatien toteuttamiseen esitettiin sulkuperiaatteella toimivaa Borland-kalatietä. Kalatietä suunniteltiin aputurpiinikanavaan entisen kalahissin paikalle. Rahoitussuunnitelmien muuttumisen vuoksi, kalatien rakentamisen aloittaminen kuitenkin siirtyi jälleen.

Kalatien suunnittelu ja rakentaminen oli haastava tehtävä, joka vaati asiantuntemusta ja huolellista suunnittelua. Kalatien sisäänkäynnin oikea sijainti on oleellisen tärkeä kalatien kunnollisen toiminnan takaamiseksi. Vuosina 1999 ja 2000 Merikoskessa toteutettiin kalojen nousututkimuksia, joiden tarkoituksena oli hakea voimalaitoksen yhteyteen toteutettavan kalatien sisäänkäynnille optimaalista sijoituspaikkaa.

Kalatien rakennushanke eteni vuosituhannen vaihteessa ja vuonna 2000 rakennettiin koekalatie nippu-uittokanavan alaosaan. Koekalatiellä selvitettiin vielä tarkemmin vaelluskalojen nousukäyttäytymistä. Useiden sidosryhmien, kuten kalastusalan ammattilaisten, tutkijoiden, viranomaisten ja paikallisyhteisöjen, yhteistyöllä saatiin aikaan kokonaisvaltainen suunnitelma, joka huomioi niin kalastuksen tarpeet kuin ympäristövaikutuksetkin. Lopulta kalatie alkoi hahmottumaan nykyiseen muotoonsa ja se saatiin avattua vuonna 2003.

Nippu-uittokanavan koekalatie vuonna 2000. Oulujoen rakentaminen ja lohi, Oulun Energian arkisto.

Kalatien rakentamisessa hyödynnettiin moderneja tekniikoita ja innovaatioita. Rakenteen tarkoituksena oli ohjata kalat turvallisesti vesivoimalaitosten ohi, jotta ne pääsisivät jatkamaan luonnollista vaellustaan yläjuoksulle lisääntymään. Kalatien rakentamisen myötä Merikosken kalatie muodostui Suomen pisimmäksi kalatieksi.

Portaat mahdollistavat kalojen nousun merestä voimalaitoksen ohi. Nyt lohi ja muut vaelluskalat pääsevät etenemään jokisuulta 40 kilometrin matkan, aina Montan voimalaitokselle saakka sekä Oulujoen sivuhaaroihin, Muhos- ja Sanginjokeen.

Mitä vuosien varrella on saavutettu?

Merikosken kalatien vaikutukset ovat olleet merkittäviä. Monet Oulujoessa uhanalaiset kalalajit, kuten taimen ja lohi, saivat uuden mahdollisuuden lisääntyä ja levittäytyä laajemmille alueille, kun ne pääsivät nousemaan kalaportaita pitkin voimalaitoksen ohi. Kalastusmahdollisuudet paranivat huomattavasti, ja paikallisille kalastusyhteisöille ja matkailulle syntyi uusia mahdollisuuksia.

Kuluneen 20 vuoden aikana Merikosken kalatie on ollut aktiivisessa käytössä, ja sen toimivuutta on seurattu useilla eri tutkimuksilla. Pääpiirteittäin Merikosken kalatie on toiminut hyvin 20 vuoden ajan. Kalatietä pitkin on noussut jo yli 15 000 lohta ja lähes 3000 taimenta. Kalatien vilkkain päivä sijoittuu syyskuulle vuonna 2019, kun kalatietä pitkin nousi 245 lohta yhden päivän aikana.


Aikajana Merikosken kalatien merkittävistä vaiheista.

Oulun Energian seurantalaiteen antaman informaation perusteella tiedetään myös, että suurimpia kalatien kulkijoita ovat olleet 18-kiloinen lohi ja 6–7-kiloinen taimen. Kalatie on mahdollistanut meristen vaelluskalojen paluun Oulujoen alaosalle, mikä on herättänyt kiinnostusta kansainvälisestikin. Merikosken kalatie on saanut tunnustusta merkittävänä esimerkkinä kalakantojen hoidosta.

Kalatien yläpäässä on erillinen katselutila, jossa voi seurata nousevia kaloja. Tilaa pidetään auki yleisölle vuosittain parhaaseen lohikalojen nousuaikaan. Etenkin lapsille on suuri elämys nähdä suurikokoisten kalojen vaellusta aivan lähietäisyydeltä. Kalatien kaloja on mahdollista seurata myös reaaliaikaisesti ympärivuorokautisesti nettikameran kautta.

Tervetuloa juhlistamaan Merikosken kalatien 20-vuotista taivalta!

Tuttuun tapaan Merikosken kalatietä ja kalojen nousua on mahdollista tulla seuraamaan kalojen katselutilaan Lasaretinsaareen. Katselutila on avoinna 24.–26.8. klo 11–17 sekä 31.8.–2.9. klo 11–17. Paikalla on kalabiologi Päivi Rintamäki kertomassa kalojen elämästä. Mikäli kaloja nousee jossain vaiheessa poikkeuksellisen paljon, avaamme kalatien yleisölle mahdollisuuksien mukaan muinakin ajankohtina. Tiedotamme asiasta sosiaalisen median kanavissamme.

Lasaretin Merikoski-salissa järjestetään 26.8. klo 11-16 Kalatie 20 vuotta -näyttely, jossa esillä on Hintan koulun oppilaiden kala-aiheisia teoksia. Näyttelyssä on esillä muun muassa oppilaiden tekemä mallinnus historian suurimmasta merilohesta, joka on noussut kalatiestä. Näyttelyn lisäksi tapahtumassa voi tutustua kalatien historiaan tarkemmin. Sadalle ensimmäiselle Oulun Energia lupaa kahvi/mehu- ja keksitarjoilun. Perheen pienimmät voivat piirtää omia kalakuvia piirustusnurkkauksessa ja saavat siitä pienen muiston palkaksi.

Merikoski-sali sijaitsee noin 50 metrin päässä kalatien katselutilasta, joka on myös auki 26.8. klo 11–17. Lauantaina 26.8. kaloja esittelemässä on kalabiologi Päivi Rintamäki.  


Merikosken kalatie 20 v -juhlavuotena kalojen katselutila on avoinna yleisölle elo- ja syyskuussa.